Sivuutettu pitkä aikaväli eläkekeskustelussa
Olen hämmästyneenä seurannut eläkkeiden leikkaamista koskevan keskustelun yksipuolisuutta ja lyhytnäköisyyttä: ei keskustella siitä, miten työeläkkeiden olennainen leikkaaminen tavalla tai toisella vaikuttaisi työmarkkinoihin ja ylipäätäänkin kansalaisten suhtautumiseen yhteiskuntaan.
Jos työeläkkeitä leikataan, palkkatyötä tekevien on vaadittava suhteellisesti suurempi osa elinikäisistä tuloistaan työssäoloaikanaan, koska eläketulo pienenee ja luottamus tämänkin eläketulon kestävyyteen romahtaa. Seurauksena on tarve kohottaa palkkoja merkittävästi, mistä seuraa lakkoja ja muita työmarkkinalevottomuuksia sekä ajan myötä lisää työttömyyttä.
Työeläkkeiden leikkaaminen vahingoittaisi myös kannusteita jatkaa palkkatyötä eläkeiän saavuttamisen jälkeen; miksi jatkaa enää palkkatyötä, jos yhteiskunta vie suuren osan lisäeläketulosta. Tämä olisi pitkällä aikavälillä hyvin vahingollista.
Ainakin merkittävä työeläkkeiden leikkaaminen romahduttaisi ei vain eläkeläisten vaan kaikkien muidenkin kansalaisten ja kotitalouksien luottamuksen yhteiskuntaan. Seurauksena olisi yhä varovaisempi suhtautuminen taloudellisiin sitoumuksiin ja yhä varauksellisempi suhtautuminen muihinkin kansalaisiin. Uskaltavaisitko enää nuoretkaan luottaa tulevaisuuteensa, jos yhteiskunta heidän silmiensä edessä pettäisi ikääntyneitä kansalaisiaankin, ja asettaisi näiden loppuelämän odottamattomiin vaikeuksiin. Yhteiskunnan luottamuksen romahdus on kuin myrkky, joka liikkeelle lähdettyään leviää lopulta yhteiskunnassa laajalle ja pitkään.
Johtopäätös on, että aiempaa tapaa vähittäin ja huolellisesti valmisteltuna kehittää eläkejärjestelmää tulee jatkaa – nyt laajalle levinneen huutokaupan sijasta, jossa aina vaan hurjempia leikkausehdotuksia tuodaan julki. Jo nyt on tällä keskustelulla saatu aikaan merkittäviä vahinkoja, kun kaikki kansalaiset ovat varovaisia kulutus- ja investointipäätöksissään.
Martti Virtanen